Kausi 16-17 / Suomen Lumilautaliitto / SM17

Tulevaisuus ja menneisyys paketoituna

Pakastin Helsinki ry kausi 16-17

Kausin nro17 päästiin aloittamaan liikuntamyllyssä marraskuussa ja lumilla joulukuussa 2016.

Valmentajia: 10
Uusia jäseniä: 11
Valmennuskertoja: 34
Talma: 16
Liikuntamylly: 18
Kuvauksia: 3

Järjestimme kauden alussa kampanjan Talman kanssa, jonka kautta saimme mukavan määrän uusia innokkaita jäseniä. Lumilla aloitimme 8.12.2016 tapojen mukaan Old School sessareilla. Kauden aikana oli tarkoitus järjestää kuvaukset Talman ulkopuolella, lumen puutteen vuoksi kuvaukset tehtiin Talmassa. Perinteinen hod dog – kauden lopetus järjestettiin la 1.4.2017.

Kiitos Talmalle taas hyvästä talvesta. Jatketaan toimintaa tässä laajuudessa taas syksyllä.



Lumilautaliitto

Ensi vuonna kolmekymmentä vuotta täyttävä suomen lumilautaliitto (1988 Suomen Snowboardliitto) on vaappunut hitaasti eteenpäin. Liitto on ollut historiansa aikana enemmän tai vähemmän kritiikin kohde joka vuosi. Osittain aiheetta ja välillä jopa aiheesta. Kuitenkin liiton kulloinenkin toiminnanjohtaja on omalta osaltaan tuonut jotain uutta ja eteenpäin vievää toimintaan.

Oma katsaukseni kattaa rajallisesti kaudet 1998-2017. Keskitytään nyt kuitenkin enemmän kahteen viimeisimpään. Mats Lindfors 2007-2014 sai nostettua tukisummat vastaamaan lajin tarpeita sekä viestintään palkattiin lajin sisältä pätevä henkilö. Mika Andersson 2015- on saanut toiminnan näyttämään ulospäin ammattimaisemmalta ja liiton visuaalinen ilme sekä viestintä on parantunut huomattavasti. Seuraavat kehittämiskohteet löytynevät toimintaa jo kautta aikain vaivanneet tulosvastuun parantaminen sekä lajijohtaminen.

Alkutalvesta tapasin Talmassa Tuomo Ojalan, joka oli juuri valittu lumilautaliiton uudeksi puheenjohtajaksi. Samalla ovenavauksella lumilautaliiton hallitukseen otettiin Jari ”pässi” Tuoriniemi sekä Antti Bergman. Kaikki kolme arvostettuja toimijoita lumilautailun parissa. Keskustelimme liiton ja lumilautailun tämänhetkisestä tilasta suomessa.

Keskustelussa kävi nopeasti ilmi, että liitossa painitaan edelleen osittain samojen asioiden kanssa kuin 2000-luvun alussa. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tässä kirjoituksessa mennä syvemmälle liiton ongelma kohtiin vaan keskittyä lumilautaliiton suhteeseen jäsenseurojen kanssa. Liitto kuitenkin yrittää edistää yhteistä asiaa.

Mikäli halutaan ymmärtää kokonaisuutta, on katsottava menneisyyteen.

Lajiliiton tehtävä on toimia lautailijoiden etujärjestönä; järjestää kilpailut/koulutus/edustusjoukkueet, toimia yhteistyössä jäsenseurojen ja kansainvälisten lajiliittojen kanssa sekä edistää lajin tunnettavuutta suomessa.

90-luvun lopussa valtion urheilulle myönnettävät tukirahat olivat kiinni harrastajamääristä ja liitto yritti saada laskijoita rekisteröitymään erinäisin keinoin, kilpailuihin pääsemisen ehto oli kuulua johonkin seuraan, lisenssi jne. Käytännössä haastava tehtävä lajille jossa yksilöllisyys ja vapaus olivat vahvasti esillä. Seuratoiminta oli vielä lapsen kengissä. Elettiin byrokratian kulta-aikaa ja käytännössä kaikissa muissa lajeissa ensimmäinen toimi oli liittyä seuraan ja siten saada konkreettisesti selvää dataa harrastajamääristä. Osittain tästä tarpeesta seuroja perustettiin 2000-luvun alussa.

Monesti näitä sääntökukkasia kierrettiin; Pakastimen edeltäjä HKL (Helsingin Kaupungin Lumilautailijat) oli hyvä esimerkki. Seura jota ei koskaan rekisteröity mutta antoi laskijoille muodollisen luvan laittaa seura lähtölistaan sitoutumatta mihinkään.

Tänä päivänä tukirahat ovat toiminnasta riippuvaisia. Olisiko aika aloittaa seurojen tukeminen laskijan tarpeesta katsottuna?

Moni saattaa tässä vaiheessa ihmetellä miksi lumilautaseura on vahvasti esillä?

Vastaus on yksinkertainen: 90% lukiolaisista/kilpailijoista tulee seuroista. Lumilautaliiton jäsenseuroilla on liittokokouksissa äänioikeus, liittokokouksissa äänestetään hallitus joka palkkaa toiminnanjohtajan. Tässä yhtälössä olisi parannettavan varaa.

Viimeiset kaksi vuotta Pakastin Helsinki ry on kuulunut Suomen Rullalautaliittoon koska koemme ettei Suomen Lumilautaliitto panosta riittävästi kotimaantoimintaan.

SM17

Levin suomenmestaruus kilpailut on kilpailtu ja tähän voisi kirjoittaa kuinka hyvä sää kisoissa oli ja ketkä menestyivät.

Kuitenkin ensimmäisen kerran Half Pipe on jäänyt pois kisaohjelmasta. Ongelmia kuulemma koneen kanssa. SM-kisat on viimevuosina seilanneet Vuokatti-Ruka väliä joissa molemmissa puitteet kunnossa. Yksi syy lähteä Leville oli saada paikalliselle paipille lisää käyttöä, jotta rakentaisivat sen myös tulevina vuosina.

Kaikki suomen tämän hetken ammattilaisista on alkujaan pipe laskijoita

Suomessa on parhaimmillaan ollut samaan aikaan kaksi kilpailevaa pipe kiertuetta. Suomi Cup ja Youngster-kiertue. Suomi Cuppia järjestettiin talkoo hengessä seurojen kautta joka johti laadun heittelemiseen, joissain oli kaaret erikorkuiset ja taas toisaalla homma toimi hyvin. Youngster – kiertue (2005-2011) Pulp Active yrityksen järjestämänä.

Suomi on kuitenkin pieni maa jossa rajallinen määrä laskijoita ja olikin selvää ettei talkoo hengellä pärjätä tässä kilpailussa. Youngster veti pidemmän korren ja sen loppuaikoina liiton kisoissa kävijämäärät putosivat. Samaan aikaan big air sekä slopestyle lisättiin virallisiin kisaformaatteihin, joka osaltaan vähensi kuningaslajin viehätystä; enää ei tarvinnut osata haastavaa pipeä ollakseen ammattilainen. Ongelmalliseksi yksityisten järjestämissä kilpailuissa tulee viivan alle jäämä summa. Kun summa tippuu kisat loppuu.

Tästä ei lumilautaliitto ikinä onnistunut nostamaan pipeä takaisin omalle paikalleen.

Otin asian esille liittokokouksissa 2011,2012,2013 jonka jälkeen 2014 järjestettiin kaksi junioreille suunnattua pipe leiriä.

Pipe laskeminen tulisi aloittaa mahdollisimman nuorena ja oman haasteensa yhtälöön tuo se fakta ettei suorituspaikkoja juurikaan enää ole. Superpipen tulo antoi monelle keskukselle hyvän tekosyyn lopettaa kalliin pipen teko kokonaan. SM-kilpailut ovat olleet monelle ainoa paikka nähdä laadukasta laskemista livenä. Talmalle iso hatunnosto hyperpipestä.

Suomessa on tällä hetkellä 6 pipeä (Levi, Ruka, Pikkusyöte, Vuokatti, Kasurila, Talma) Olympialajissa. Todennäköisesti ensi vuonna 5 eikä 2022 Olympialaisissa nähdä yhtäkään suomen edustajaa pipessä.

Mikko Rapila

 

Invertit lumilautailussa

Invert vs layback

Eilisen itsänäisyyspäivän päivityksen myötä paikallinen vanhanliiton skede konsulttimme huomasi että kutsuimme layback air:ia pläntiksi. Asiasta kehkeytyi hyvä keskustelu jonka johdosta ajattelin ottaa asiaa enemmänkin esille.

Netistä löytyy skeittauksen puitteissa paljon videoita mutta lumilautailussa kaikki inverttiin viittaavat heitetään nykyään monesti samaan laatikkoon pläntin alle. Käytännössä erot tulee ottaako etu vai takakädellä koupparista ja kääntyykö backside vai frontside. Tsekkaa alta video ja Jeff Grosson opastus invertteihin.

Tony Hawk ja 15 erilaista inverttiä

"Layback Air köyhän miehen invertti" - Jeff Grosso

Jeff Grosson koko haastattelu monipuolisten kuvien kera täältä - Jeff Grosso's guide to inverts

Wikipedia Lip Trick

Seuraavaksi sitten vain odotellaan että Talman pipe avautuu ja pääsee testailemaan!

Kauden 16-17 avaus Talmassa

Talma Ski

Kausi 16-17 avataan Talmassa torstaina 8.12 19-20.30 tapaaminen grilli-katoksen edessä.

Klikkaa kuva suuremmaksi.

 

Old School on kuollut

Monesti näkee old schoolista puhuttaessa nuoremman polven vetämässä perus salkku methodia. Old School tai suomalaisittain vanhanliiton meininki tarkoittanee kaikkea alkuperäistä ja juuriltaan puhdasta lautailuun liittyvää toimintaa. Itse lasken vanhan liiton toiminnan näin; asenne, tyyli ja perinteiset gräbit bounauksilla.

Onko old school siis kuollut?

Lumilautailussa lienee jo toinen sukupolvi laskemassa ja näin jälkeenpäin pohdittaessa laskisin vanhanliiton viimeisiksi edustajiksi Trulli Clan:in joista vielä aktiivisesti laskevatkin ovat jo päälle kolmekymppisiä (Eero Niemelä & Iikka Backström).

Suomalaisissa oli 90-luvulla ylitarjontaa maailmalle markkinoiden kokoon nähden. Parhaiten pärjäsivät ne jotka kyytiä saamatta kävelivät laudan kanssa mäkeen. Talma huomasi jo alkumetreillä että suuri osa kävijäkunnasta oli laskijoita ja kuunteli laskijoiden toiveita. Mäkeen mentiin oli sitten jäistä tai sateisen pehmeätä. Alhovuori oli myös 90-luvulla vahvasti mukana parkki pelissä Jesse Hyvärin toimiessa park managerina. Paikalta löytyi kaari reilit ja käsintehty parkki jo melkein vuosikymmen ennen kuin elokuvissa näki ensimmäisen s-reilin. Jesse asui talvet asuntovaunussa Alhovuoren parkin vieressä. Alhovuoren pieni mutta pippurinen, suomen parhaaksikin haukuttu pipe oli käsintehty. Kehitys meni käsi kädessä parkkien kasvamisen kanssa ja paikkoja ruuvattiin porukalla kuntoon.

Suomalaisten etuna on aina toiminutkin juuri pienet keskukset, toistoja tulee päivän aikana käsittämätön määrä verrattuna isoihin keskuksiin joissa saattaa mennä top-to-bottom ja takasin ylös reilu puoli tuntia.

Viime vuosina on kuulunut puhuttavan olosuhde ongelmasta suomessa, käytännössä tämä tarkoittaa lautailussa superpipen ja tarpeeksi suurten linkojen puutetta. Suomessa on tällä hetkellä 7 pipeä joista kaksi superpipeä. Isoja hyppyreitä on ainakin Rukalla ja Vuokatissa.

Onko tämä ongelma?

Laskijoista 99,9% riittää paikallinen tarjonta, parkit ovat tänä päivänä paremmassa kunnossa kuin koskaan suurimmassa osassa keskuksia. Olosuhde ongelmaksi se kehkeytyy kirkkaimmalle kärjelle jotka kiertävät maailman kisoja ja ovat taidoiltaan valmiita treenaamaan triploja.

Tänä päivänä lautailu on turvallisempaa kuin koskaan, paikat on kunnossa ja käytännössä kaikki käyttävät suojavarusteita. Kaukana on päivät, kun Tapani Viitala asteli suomi cuppiin kypärä päässä ja tuomari tuli kopistaan huutamaan Tapanille: ”kuka vitt* sä luulet olevas, tuut tänne kypärä päässä heilumaan”. Se oli ensimmäinen kerta, kun kisoissa nähtiin kypäräpäinen laskija.

Tänä päivänä saattaa laskeminen jäädä pleikkarin jalkoihin, jos ei huvita, eikä siinä mitään; ei kaikista tarvitse tulla uusia Haakonseneita. Aktiiviset laskijat käyvät mäessä joka päivä edelleen, Pakastimessa olemme pyrkineetkin suuntaamaan ”treenit” siihen että saisimme laskijat kokeilemaan uusia ja normaalista laskemisestaan poikkeavia asioita kerran viikossa. Liiton leirien myötä osa laskijoista on toivonut enemmän treenejä sekä tarkempaa opastusta, ”liiton leirillä sanottiin näin” jne.

Itse olen aina nähnyt lautailun yksilölajina eikä tyyliä voi opettaa, se on jokaisella omantyylinen. Lautailun parissa valmentajan rooli on haastaa ja tukea laskijaa. Toinen nuorempien vanhempien suunnalta kuultu väärinkäsitys on että ainoastaan liiton leirien kautta pääsee eteenpäin. Sanoisin että omasta halusta mennä eteenpäin kehittyy ja jos jaksaa tahkota tarpeeksi kauan ja kehittyy, voi päästä ammattilaiseksi.

Lautailusta mediassa usein kuulee, että tärkeintä on hauskanpito, ”snoukka on kivaa”. Monesti haastattelu on vielä tehty ohjatulla leirillä. Suurimmalle osalle maailmalle päätyneistä se on kuitenkin ollut kaukana hauskasta; tuhansia tunteja mäessä, verta, hikeä ja kyyneleitä. Hauskapito on toiminut hyvänä vastapainona.

Work hard – play hard.

Internet ja sosiaalinen media on muuttanut myös omalta osaltaan lautailua, ennen odotettiin innolla vuosittaisia elokuva vhs julkaisuja, joita sitten kelailtiin kerta toisensa jälkeen ja ihmeteltiin. Tänä päivänä laskemaan ei mennä ilman kameraa ja päivänpäätteeksi päivän tapahtumat tungetaan sosiaaliseen mediaan. Hyvä nyrkkisääntö kaikille laskijoille on, määrä ei korvaa laatua eli mieluummin harvemmin ja laadukkaampaa on parempi kuin jokapäiväinen putken hinkkaaminen. Internet on iskenyt isommin perinteisen Ski Expon kohdalla. Aikaisemmin paikalle mentiin ihmettelemään kauden uusia välineitä, nykyään uudet välineet on julkaistu netissä jo puoli vuotta ennen expoa.

Pakastimessa olemme aloittaneet kauden joka vuosi old school tempuilla ja niin aloitamme tänäkin vuonna. Jos bounauksesta lähtee mono jalasta ollaan onnistuttu.

edit: 2006 järjestettiin Rukan SM yhteydessä Old School SM pipessä, tarkoituksena järjestää sama joka vuosi. Kiertopalkinto ei ole vieläkään palautunut. 1. Ainonen 2. Kuhlberg 3. Hyväri.

Old School on kuollut muttei kuopattu.

Mikko Rapila
Pakastin Helsinki ry puheenjohtaja
Ammattivalmentaja 1998-2006

FUCK FIS

Pakastin blog - Instituutio syntyy sisältäpäin.

Parikymmentä vuotta lajissa aktiivisena mukana olleena olen jo jonkin aikaa miettinyt ajatusten ja muistojen jakamista. Ajankohta tuntuu taas sopivalta nyt kun rullalautailukin on valittu mukaan Olympia perheeseen. Aloitetaan siis alusta.

Moni nuoremman sukupolven edustaja on saattanut kuulla lausahduksen FUCK FIS satunnaisesti mutta harva tuntee sanonnan syvempää merkitystä. Elettiin lumilautailun kultaista vuosikymmentä 90-lukua. Suomalaiset oli jo vedetty ammattilaisiksi ja kasa suomalaisia kiersi maailmaa kisaamassa. Nousukiidossa ollut lumilautailu oli kapinallista ja uutta. ISF (International Snowboard Federation) järjesti maailman cup kilpailuja ja Flashback raportoi niistä omintakeisella tyyllillään, kaikki oli hyvin.

Samaan aikaan talvi Olympialaiset haki uutta potkua lajeista jotka vetoavat nuorisoon. Kaikessa viisaudessaan Kansainvälinen Olympiakomitea päätti ottaa lumilautailun mukaan Naganon Olympialaisiin 1998. Oikeudet kilpailun järjestämiseen annettiiin ISF:n sijaan kansainväliselle hiihtoliitolle. Soppa oli keitetty. Hiitoliitto aloitti oman FIS maailman cup kiertueensa ja omaan tyyliinsä jokainen kohta tuomaroinnista lähtien tarkasti määritelty säännöissä. ISF taas veti omaa kiertuettaan, joka järjestäen venyi aikatauluissa ja kisarunin väliin saattoi helposti sneikata. Sanomattakin selvää, että ammattilaskijat kiersivät pääosin ISF kiertuetta. Tunnetuin Olympia boikotoija on Terje Haakonsen.

Vaikkakin suomessa oli paljon ammattilumilautailijoita niin taustalla hääri monesti laskijoiden vanhempia. Suurimpina syinä oli lajin nuoruus, ei yksinkertaisesti ollut riittävän kokeneita henkilöitä lajin sisältä taustalle tai niillä joilla olisi ollut kokemusta ja tietoa ei ollut kiinnostusta toimia ”liiton” miehinä. Olympia huuman myötä laji herätti enemmänkin kiinnostusta toimijoissa ja ensimmäiset valmentajat saapuivat lajin ulkopuolelta. Lumilautailu heitettiin Naganon myötä altaan syvään päätyyn ilman että siihen pystyttiin reagoimaan lajin sisältä. Kaikki muutos kuitattiin – FUCK FIS

Kansainvälinen hiihtoliitto vetämässä lumilautailua tuntui samalta kuin painiliitto ohjaisi taitoluistelua.

Suurimpana kehityksen tulppana onkin lumilautailussa juuri ulkopuolisten vetämä toiminta. Kuvaavaa oli, että ensimmäisten lumilautailun maajoukkue leirien aikana silloinen päävalmentaja Kari Piipari oli päättänyt, että mennään porukalla aamulenkille. Aamulla paikalle saapui kaksi tyttölaskijaa, Sebu Kuhlberg näytti persettä ikkunasta ja meni takaisin nukkumaan. Lajin kehityksen kannalta onkin olennaista, että toimijat tulevat lajin sisältä. Sama ongelma on ollut hidasteena myös Suomen Lumilautaliitossa kautta aikain.

Rullalautailussa on otettu Olympialaiset ristiriitaisesti vastaan ja osittain huumorilla höystäen. Lähtökohta Olympia taipaleelle on kuitenkin skeittauksessa parempi, liitossa toimii kaksi skeittaria ajamassa asioita eteenpäin. Todelliset muutokset kuitenkin näkyvät vasta vuosikymmenen päästä.

ISF on jo kauan sitten kuopattu ja laji mennyt eteenpäin monessakin suhteessa. Lumilautailu samoin kuten skeittaus on aina mennyt lajina mennyt eteenpäin sykleissä, laji nousee ja laskee kymmenen vuoden välein markkinoilla. Tällä hetkellä eletään vaikeita aikoja, osittain huonolumisten talvien takia, osittain siksi että lautailusta on tullut hajutonta ja väritöntä. Lumilautailusta puuttuu tällä hetkellä markkinoilla vetovoima ja laji on muuttumassa elämäntavasta yhdeksi urheilulajiksi monien joukossa.

Pakastin Helsinki ry:n kausi numero 17 on alkamassa ja vuosien varrella olemme saaneet olla mukana kasvavan lajin ylä- sekä ala-mäissä. Alusta asti oma ideologiani on ollut järjestää avoin ympäristö kehitykselle, ikään kuin avoin kaveriporukka johon voi liittyä vapaasti. Pääperiaatteena on myös toiminut laskijoilta-laskijoille, innokkaita vanhempia on aina ollut toiminnassa auttamassa ja tulee myös tulevaisuudessakin olemaan mutta valmentajat tulevat lajin sisältä.

Alkavalla kaudella mukana on 9 valmentajaa; kolme alusta alkaen toiminnassa mukana ollutta, kolme pakastimen entistä junioria sekä kolme vahvistusta. Taas uusi kausi ja uudet mahdollisuudet pitää lippua pystyssä - FUCK FIS

Instituutio syntyy sisältäpäin.

Mikko Rapila
Pakastin Helsinki ry puheenjohtaja
Ammattivalmentaja 1998-2006

Kaikki uutiset »